Yrittäjän seikkailu ylitti kaikki odotukset

Teksti: Ulla Oppermann Blankholm • Kuvat: Ricky John Molloy

Idea sai alkunsa selkeästi tarpeesta. Hans Jørgen Wibergin Be My Eyes -sovellus on menestynyt kansainvälisesti. Sillä on lähes kaksi miljoonaa käyttäjää. Lisäksi se on saanut hänet keskittymään muihin asioihin kuin kuulonalenemaansa ja heikkoon näköönsä, jonka hän todennäköisesti menettää kokonaan 10 vuoden kuluessa.

Aikanaan Hans Jørgen Wibergin ja hänen kahden sisaruksensa täytyy pysytellä omassa huoneessaan vuoteissa, kunnes äiti antoi luvan tulla alakertaan. Maatilan emännän piti saada paljon tehtyä, ennen kuin lasten pienet jalat kipittivät keittiön lattialla. Lisbet oli kolmesta sisaruksesta rohkein, joten hän huusi, saako alakertaan jo tulla. Anne Greten piti aina toistaa, mitä äiti vastasi, koska Lisbet ei kuullut äidin vastausta. Vanhemmat ihmettelivät tätä, joten Lisbetin kuulo tutkittiin ja hieman sen jälkeen myös Hans Jørgen Wibergin. Hän oli tuolloin viisivuotias. Pian hän sai ensimmäiset kuulokojeensa. Tämä tapahtui 50 vuotta sitten.

– En muista aikaa, jolloin asiat olivat toisin. Tuntuu siltä kuin olisin käyttänyt kuulokojeita aina, joten en muista, että olisin yhtäkkiä kuullut paremmin. Ehkä juuri siksi en ole tuntenut kuulokojeiden haittaavan elämääni. Aikanaan ne tosin tuntuivat ärsyttäviltä, koska ne olivat kookkaita. Toki ne haittasivat menestystä naisten parissa, mutta onnistuin kaikesta huolimatta, kertoo Hans Jørgen Wiberg ja vilkaisee keittiön suuntaan, jossa hänen vaimonsa valmistaa lounasta.

Hans Jørgen on nykyään iloinen siitä, että kun hän saa uudet kuulokojeet noin neljän vuoden välein, niihin totutteleminen sujuu täysin eri tavoin kuin aikaisemmin.

– Totutteleminen oli aikanaan helvetillistä. Se kesti todella pitkään. Nykyään kaikki on paljon paremmin, hän kertoo ja lisää olevansa erittäin tyytyväinen uusimpaan malliinsa, joka toimii yhdessä puhelimen kanssa

– Voin kuunnella äänikirjaa ollessani kävelyllä ja vastata puhelimeen heti kun se soi. Yksikään puhelu ei ole koskaan jäänyt vastaamatta. Aikaisemmin puhelin sai soida kolme kertaa, ennen kuin muut ihmiset kehottivat minua vastaamaan siihen. En yksinkertaisesti kuullut sen soivan. Nykyään kuulen kuulokojeissanin, kun puhelin soi.

Kun Hans Jørgen Wiberg sai ensimmäisen iPhonensa muutama vuosi sitten, hän ihastui sen tarjoamiin mahdollisuuksiin ja ryhtyi kokeilemaan sen toimintoja. Kun meneillään oli Facetime-puhelu tyttärelle ja he näkivät toisensa keskustelun aikana, hän käveli muutaman kerran kotonaan silmät kiinni tyttärensä toimiessa oppaana. Sokeille tarjoutuvia mahdollisuuksia piti kokeilla. "Olet pian ovenkahvan luona. Ojenna käsi eteesi ja laske sitä alaspäin."

Nykyään 56-vuotiaalla Hans Jørgen Wibergillä todettiin 30 vuotta sitten retinitis pigmentosa, joten hän menettää näkönsä vähitellen 10 vuoden kuluessa.

Voisiko sisaruksia yhteiskäyttää avustajina?

Kun Hans Jørgen Wiberg sai opastusta tyttäreltään, hän toimi Tanskan näkövammaisten keskusliiton (Dansk Blinde Samfund) piirivastaavana ja auttoi vaimoaan Rigmor Wibergiä tämän huonekaluverhoomossa. Näkövammaisten järjestötoiminnan kautta hän tapasi useita sokeita ja kiinnostui heidän päivittäin kohtaamistaan haasteista.

– Monet heistä alkoivat käyttää Facetimea, mutta useimmat eivät kehdanneet soittaa aina samalle sisarelle tai veljelle saadakseen apua. Juuri tähän idea perustuu. Mietin, että ei varmaankaan olisi kovin vaikeaa perustaa ryhmä, johon kuuluville voi soittaa, eli sisaruksia voisi yhteiskäyttää avustajina. Tämä toimii lähtökohtana edelleen, kertoo Hans Jørgen Wiberg. Hän kypsytteli ideaa seuraavien kahden viikon ajan.

Hän kuuli sattumalta radiosta Aarhusissa järjestettävästä Start up -viikonlopusta. Tapahtumassa olisi mahdollista esitellä ideaansa yhden minuutin ajan. Tuolloin elettiin kevättä 2012. Matkalla kotoa pienestä Sdr. Vedbyn maaseutukaupungista Nykøbing Falsterin läheltä Aarhusiin Hans Jørgen Wiberg hioi esitystään, kunnes se mahtui 59 sekuntiin. Hans Jørgen Wiberg otti valkoisen keppinsä mukaan esiintymislavalleen esityksensä tehon kasvattamiseksi, vaikka hän olisi tullut toimeen sitä ilmankin sen lyhyen ajan, jonka esitys kesti. Hänen näkökenttänsä leveys on vain 4–5 astetta, joten hän näkee suoraan eteensä. Hän käyttää valkoista keppiä lähinnä ollessaan ulkona kävelyllä. Yksin ollessaan hän välttää sen käyttämistä. Kaikki Start up -viikonlopun osallistujat saivat kolme äänestyslippua, jotta he voivat äänestää mielestään parasta ideaa. Hans Jørgen Wibergin idea sai suosiota. Se valittiin yhdeksi tämän viikonlopun aikana yhdessä kehiteltävistä ideoista. Siksi hän keräsi näkemyksiä idean työstämistä varten.

– Yksi ensimmäisistä luokseni tulleista sanoi, että "et ole varmaankaan kokeillut tätä aikaisemin?" Tarvitset varmaan apua tiimin kokoamisessa?" Hän oli oikeassa, ja hän auttoi minua, joten tiimi saatiin kokoon, kertoo Hans Jørgen Wiberg. Tämä aloitteellinen mies työskentelee nykyään Be My Eyesissa johtajana

Idea voitti innovatiivisimmen idean palkinnon. Hans Jørgen Wibergin tukena oli nyt ideaa kehittelevä tiimi. Tiimi toimi useilla paikkakunnilla. Yksi asui Aarhusissa, hän itse Nykøbing Falsterissa ja muutama siihen kuuluva Ruotsissa.

Hakemus, jonka läpimenoon ei uskottu

– Fyysisten tapaamisten järjestäminen oli hankalaa, joten tapasimme toisemme Skypessä joka maanantai kello 8.00 tehtävien jakamiseksi, kertoo Hans Jørgen Wiberg. Yhdessä päätettiin, että Be My Eyes -sovelluksesta tulee voittoa tavoittelematon. Siksi tukea haettiin säätiöiltä

Tanskan näkövammaisten säätiö (Dansk Blindesamfund) lahjoitti sovelluksen kehittämiseen 50 000 Tanskan kruunua. Tämän jälkeen tiimi teki jotain, jonka onnistumiseen Hans Jørgen Wiberg ei aluksi uskonut. Velux-säätiöltä haettiin kahta miljoonaa Tanskan kruunua.

– Olin varma, että emme saa tuota summaa. Pyrin koko ajan toimimaan mahdollisimman säästäväisesti, mutta huomasin, että tarvitaan taitavia sovelluskehittäjiä, toimisto ja kaikkea muutakin. Erään tiimiin kuuluvan äidillä oli kokemusta avustusten hakemisessa säätiöiltä, joten saimme kaksi miljoonaa Tanskan kruunua, joten sovelluksen tekninen kehitystyö voitiin aloittaa, kertoo Hans Jørgen Wiberg.

Sovellus lanseerattiin marraskuussa 2014 kaikessa hiljaisuudessa tanskalaisessa sovelluskaupassa. Sitä ennen 10 näkövammaista oli testannut sitä. Saatujen kokemusten perusteella se skaalattiin tanskalaisessa sovelluskaupassa jaettavaksi, jotta noin 200 uutta käyttäjää pääsi testaamaan sitä. Pian havaittiinkin korjaustarpeita, mutta kaikki oli valmista 15.1.2015.

Oikotie Facebookin algoritmeihin

Tätä ennen toteutettiin Thunderclap-kampanja. 457 tiimin Facebook-seuraajaa kirjautui myöhemmin lopetettuun Thunderclap-palveluun, jotta tiedot lanseerauksesta jaettiin tarkalleen samalla hetkellä: 15.1.2015 kello 12.00. Apuna käytettiin oikotietä Facebookin kaikkein salaisimpiin algoritmeihin, joten julkisuutta saatiin paljon enemmän kuin 457 Facebook-seuraajaa olisivat omin voimin saaneet aikaan. Tämän jälkeen amerikkalaisessa Producthunt.com-sivustossa julkaistiin artikkeli. Yhtäkkiä sovellus ja sen historia olivat useimpien maailman tekniikkamedioiden tiedossa.

– Ensimmäisellä lanseerauksen jälkeisellä viikolla meistä kerrottiin kaikissa teknisissä medioissa, joista jokainen start up -yritys haaveilee. Annoimme ensimmäisellä viikolla 6–7 ja seuraavien kuukausien aikana 3–4 haastattelua joka päivä. Emme ehtineet tehdä juuri muuta kuin puhua australialaisten, amerikkalaisten, brittiläisten, saksalaisten, italialaisten, japanilaisten ja venäläisten journalistien kanssa. Meistä kerrottiin kaikissa mahdollisissa paikoissa, muistelee Hans Jørgen Wiberg ja lisää, että julkisuudesta oli paljon hyötyä. Markkinointiin varatut 80 000–90 000 kruunua voitiin nyt käyttää sovelluksen kehittämiseen.

Miten pystyit tuolloin pitämään pääsi kylmänä?

– En ehkä pystynytkään, mutta 50-vuotias ei ehkä riehaannu niin paljon kuin 18-vuotias. Mielestämme menestys ei noussut päähäni, ja muutkin ovat samaa mieltä. Kaikki oli tietysti hauskaa.

Nykyään noin 153 000 näkövammaista saa sovelluksen kautta apua 2,8 miljoonalta vapaaehtoiselta.

Ei kiinteää kuukausipalkkaa – täysin normaalia

Hans Jørgen Wiberg ei ollut ikinä kuvitellutkaan joutuvansa yrittäjänä start up -maailmaan. Hän kuitenkin solahti siihen luonnollisesti. Hänen vaimollaan on huonekaluverhoiluyritys, jossa Hans Jørgen Wiberg edelleen verhoilee Børge Mogensenin klassisia design-tuoleja. Hän tekee sitä mielellään vastapainona tuntikausien istumiselle tietokoneen äärellä. Lisäksi hänellä on maanviljelijän koulutus, ja hän on opiskellut filosofiaa. Hänen vanhempansa olivat tilallisia.

– Vaimoni ja minä olemme kotoisin maalta. Siellä työ on itsenäistä, eikä työtunteja lasketa, joten en pelästynyt missään vaiheessa. Maaseudulla oli täysin normaalia, että kiinteää kuukausipalkkaa ei makseta. joten se tuntui täysin normaalilta." Hän jatkaa:

– Ymmärrän kyllä, että kaikki eivät lähtisi mukaan Be My Eyes -prosessiin. Kun yritys on pieni ja puhutaan pienistä summista, mukana on helppo pysyä, mutta kun summat kasvavat ja tilille tulee ja sieltä lähtee puoli miljoonaa ja miljoona kruunua, silloin voi hermostuttaa, kun kassa hupenee. Joillekin voi olla kova pala purtavaksi joutua luopumaan hallinnasta rahasummien suuruuden vuoksi.

Be My Eyes on muuttunut voittoa tavoittelemattomasta organisaatiosta tavalliseksi yritykseksi, kun Velux-säätiö suostui tähän muutokseen. Ajatus muutoksesta sai alkuunsa Piilaaksoon tehdyn matkan aikana. Silloin Hans Jørgen Wibergille ja hänen partnereilleen kävi selväksi, että on mahdollista ansaita rahaa ja tehdä hyväntekeväisyyttä samanaikaisesti.

Viime vuonna Be My Eyes ja Microsoft solmivat sopimuksen näkövammaisten asiakkaiden auttamisesta. Se tuottaa rahaa.

työskentelee Be My Eyes -yrityksessä. Siksi Hans Jørgen Wiberg yrittää nyt hankkia lisää samanlaisia yhteistyökumppaneita esimerkiksi pankkimaailmasta, jotta vapaaehtoisen avustajan sijasta pankin työntekijä voi auttaa Be My Eyes -sovelluksen avulla hoitamaan raha-asioita.

Liikkeelle paneva voima

Sovelluksen laajasta tunnettuudesta huolimatta Be My Eyes tai Hans Jørgen Wiberg eivät ole rikastuneet. Tämä ei harmita Hans Jørgen Wibergiä.

– En ole liikkeellä rahan vuoksi. Minut saa liikkeelle tämä, hän sanoo ja osoittaa puhelintaan. Siinä näkyy, ketkä näkövammaiset ovat saaneet apua Be My Eyes -sovelluksen avulla edellisten viiden minuutin aikana: yksi Japanista, toinen Saudi-Arabiasta…

– He toimivat liikkeelle panevana voimanani, hän sanoo ja lisää, että näin yksinkertainen idea on levinnyt kaikkiin maailman maihin joitain Pohjois-Korean ja Iranin kaltaisia maita lukuun ottamatta.

– Jos 50-vuotias maalaismies ilman erityistä teknistä koulutusta pystyy tähän, muutkin yltävät samaan. Hienoa, että maailma on muuttunut niin pieneksi, että tällaista voidaan tehdä, hän sanoo ja muistuttaa, että hän ei ole koskaan yrittänyt rikastua eikä edes tavannut sellaisia rikkaita ihmisiä, joiden kaltainen hän haluaisi olla.

– On ihan oikein joutua hieman ponnistelemaan ja yrittää tulla toimeen käytettävissä olevilla rahoilla, hän korostaa.

Hän ei olisi ikinä uskonut, että sovellus leviäisi niin laajalle kuin se on levinnyt.

– Tuntuu mukavalta, että olen keksinyt tämän, jotta sokeat saavat apua ja muut mahdollisuuden auttaa, sanoo Hans Jørgen Wiberg. TED-x-esityksessään vaikutuksen tekeviä puhujia esittelevässä ted.com-sivustossa hän muistuttaa, monet haluavat auttaa ja muuttaa maailmaa. Tämä sovellus tekee sen mahdolliseksi.

Hänellä on hyvä syytä iloita sovelluksen kehittymisestä:

– Isoäitini sokeutui kokonaan kuusikymppisenä. Näkökenttäni on kaventunut, joten sama kohtalo odottaa minua. Otan asiat sellaisina kuin ne tulevat – päivä kerrallaan. Onneksi tunnen monia sokeita, joilla menee hyvin, mutta tietenkään heidän elämänsä ei ole mitään ruusuilla tanssimista. Jotkut eivät kestä sitä ja alkavat esimerkiksi juoda. Kun kehitimme sovellusta, vitsailin, että se pitäisi saada valmiiksi ennen kuin itse tarvitsen sitä, kertoo Hans Jørgen Wiberg. Hän toivoo saavansa apua muunkinlaisesta uudesta teknologiasta kuin Be My Eyes -sovelluksesta, nimittäin kantasolututkimuksesta.

– Sen alalla ei ole tapahtunut mitään uutta moneen vuoteen, mutta äskettäin huomattiin, että kantasoluhoidon avulla on voitu pysäyttää hiirien sokeutuminen. Joidenkin mielestä siihen uskominen on ylioptimistista, mutta ehkä sitten olen ylioptimistinen, koska olen huomannut, miten nopeasti teknologia kehittyy – ajatellaanpa vaikka itse itseään ohjaavia autoja ja mahdollisuutta käyttää valtavia määriä tietoja tietokoneiden avulla, muistuttaa Hans Jørgen Wiberg. Liittyihän Be My Eyes -sovelluksen kehittämiseenkin optimismia, samoin hänen miksi ei voisi onnistua -ajatteluunsa.